Sotilaskirkot 1700-luvulla

Timo Lehtonen ©

Sotilaskirkot 1700-luvulla

Suuren Pohjansodan seurauksena venäläiset valloittivat Suomen Ruotsilta vuosina 1710–1721 aina Pohjois-Suomea myöten. Rykmenttien mukana kulki kenttäkirkko ja pappi aina sinne, mihin rykmentit, pataljoonat ja miehet sijoitettiin. Uusissa asemapaikoissa ja kaupungeissa etsittiin kenttäkirkolle väliaikaiset tilat, joissa pappi pystyi toimittamaan sakramentteja ja jumalanpalveluksia sotilaille. Venäläisten asettauduttua pysyvämmin varuskuntiin rakennettiin niihin ajan mittaan kiinteät kirkot. Paikkakunnille muodostui sotilaiden myötä seurakuntia, joiden palveluksia käytti myös sotaväen perässä tullut siviiliväestö.

Käkisalmi

Käkisalmessa tiedetään olleen jo 1500-luvulla kaksi ortodoksista kirkkoa ja kolme luostaria. Kaupunkiin oli rakennettu uusi luterilainen kirkko vuonna 1681. Suuren Pohjan sodan jälkeen luterilainen kirkko otettiin käyttöön vuonna 1710 kaupunkiin tulleelle rykmentille, jolloin se muutettiin ortodoksiseksi. Kirkko oli Käkisalmen linnoituksessa ja alttari pyhitettiin Neitsyt Marian syntymälle. Kirkkoa käytti Miittaun rykmentti. Kirkon toiminta on päättynyt vuonna 1898. Käkisalmessa toimi lyhyen ajan Veliko utskin rykmentti vuonna 1804 matkakirkkoineen.

Viipuri

Viipurin valtauksen jälkeen vuonna 1710 venäläiset perustivat kenttäkirkon Viipurin linnoitukseen. Tiedossa ei ole, mihin tämä apostolien Pietarin ja Paavalin kenttäkirkko tarkalleen oli sijoitettu. Kirkon vihki metropoliitta Job 8.10.1710.

Tsaari Pietari Suuri vieraili Viipurissa vuonna 1721 ja määräsi ortodoksien käyttöön otettavaksi kaupungin valtauksessa vaurioituneen luterilaisen tuomiokirkon. Tämä oli rakennettu harmaakivestä vuosina 1418–1435. Kirkko kunnostettiin Venäjän sotilashallinnon varoilla. Rakennustyöt saatiin päätökseen vuonna 1725. Rovasti Gerasim Volodimirov vihki kirkon 9. lokakuuta 1725 Kristuksen syntymän muistolle. Kirkkoon rakennettiin myöhemmin sivualttari, joka pyhitettiin apostoleille Pietarille ja Paavalille. Kirkko vaurioitui vuoden 1737 kaupungin palossa pahoin. Kirkkoa korjattiin vuosia ja se otettiin uudelleen käyttöön vuonna 1744. Linnoituksen varuskuntakirkkona se toimi vuoteen 1788 asti.

Viipurin valloituksen jälkeen kaupunkiinsijoitettiin useita rykmenttejä. Joukoille rakennettiin omat kasarmit sekä kirkot sitä mukaan, kun sotaväki asettautui Viipuriin. Kaupungissa on toiminut kahden eri rykmentin hospitaalikirkot sekä kaksi tai kolme rykmentin kirkkoa.

Rykmenttien kirkot

Linnoituksesta johti tie rakennettuun esikaupunkiin, jota kutsuttiin Pietarin esikaupungiksi. Tie kulki Pietariin esikaupungin laidalla, sen eteläreunalla Aninanpuiston kohdalla. Tässä kohtaa Tien molemmin puolin oli kaksi kirkkoa. Varhaisempi hospitaalin kirkko sijaitsi tien vasemmalla puolella, jota kutsuttiin Kristuksen Temppeliin tuomisen nimellä, josta tiedetään sen toimineeen vuoteen 1753. Tämän jälkeen kirkko otettiin Petropavlovskin rykmentin käyttöön ja pyhitettiin apostoleille Pietarille ja Paavalille. Viipurin käskynhaltijan määräyksestä vuonna 1784 hospitaali ja kirkon palvelukset on siirretty kaupungin toiseen esikaupunkiin Neitsytniemelle. Valtioneuvos Lang on ilmoittanut, että sairaala ja kirkko olisivat vaurioituneet tulipalossa vuonna 1786. Kyseinen kirkko oli korjattu vuonna 1797 ja Tänne siirrettiin sitten Jumalansynnyttäjän elävöittävän lähteen kirkko. Edellä kerrottua hospitaalia vastapäätä tie toisella puolella sijaitsi Pähkinälinnan eli Rjasanin rykmentin kasarmit. Sillä oli pieni puinen kirkko kasarmien yhteydessä.

Kaupungissa mainitaan olleen myös Tobolskin rykmentin kasarmit, jotka sijaitsivat Pantsarlahdessa, siellä myös oli kasarmien yhteydessä pieni kirkko. Lisäksi tiedetään, Viipurissa oleskeli Veliko utsk muskettirykmentti 1796, ja se on mahdollisesti käyttänyt joko Tobolskin tai Rjasanin rykmentin tiloja. Veliko utsk muskettirykmentillä oli oma matkakirkko, joka oli pyhitetty Jumalansynnyttäjän Kazanilaiselle ikonille.

Kaupunkiin perustettiin oma maahospitaalin sairaala, jolla oli kirkko, jota kutsuttiin Jumalansynnyttäjän elävöittävän lähteen kirkoksi. Kirkko sijaitsi Pietarin esikaupungin pohjoispäässä, paikalla, johon myöhemmin rakennettiin profeetta Elian kivikirkko. Kirkolla oli oma papisto vuodesta 1766 alkaen. Kirkon toiminta siirrettiin vuonna 1796 samassa kaupunginosassa sijaitsevaan Aninanpuistoon, jossa oli tulipalossa kärsinyt Petropavlovskin entinen hospitaalin kirkko. Palossa kärsinyt kirkko korjattiin vuonna 1797 ja siihen siirtyi Elävöittävän lähteen kirkko. Viipuri-Pietari-rautatietä rakennettiin vuonna 1870, oli kirkko vielä olemassa, mutta ilman torneja ja ristejä. Itsenäisyyden alkuaikoina Rakennus oli vielä olemassa.

Ahvenanmaa

Venäläiset etenivät Suuren Pohjan sodan aikana Turkuun ja sitä kautta Ahvenanmaalle. Täällä venäläiset ja ruotsalaiset pitivät neuvottelut eli Ahvenanmaan kongressin syksyllä 1719. Venäläiset rakensivat Vordon pitäjään Lövön kylään 1718. useita rakennuksia. Neuvotteluiden ajaksi rakennettiin venäläisille kylään väliaikainen kenttäkirkko. Tämä pyöreä rakennelma oli tilapäinen ja tehty puurungolle, jonka päälle pingotettiin paksu purjekangas. Sisälle asetettiin tarvittavat kalusteet, jotka oli tuotu mukana. Tsaari Pietari Suuri osallistui kenttäkirkossa järjestettyyn jumalanpalvelukseen heinäkuun 15. päivä 1719. Tällöin tuli kuluneeksi tasan viisi vuotta Hangon meritaistelusta ja 15 vuotta Narvan taistelusta ja voitosta ruotsalaisista vuonna 1704. Tapahtumia juhlittiin venäläisten toimesta mm. Jumalanpalveluksilla ja juhlallisuuksilla kenttäpalveluksilla kuin myös kunnialaukauksin Lövöössä.

Savonlinna

Suuren Pohjan sodan jälkeen venäläiset asettautuivat vuonna 1714 Olavinlinnaan. Täällä kirkon tilaksi otettiin linnoituksen luterilainen kappeli. Tiedetään sen olleen pyhitetty profeetta Elialle. Kenttäkirkko toimi vuosina 1714–1721. Venäläiset perustivat uudestaan kirkon Olavinlinnaan vuonna 1743. Kyseisen kirkon sijainti on epävarma. Mahdollisesti kirkko on sijoitettu esilinnan pihan pohjoissivustan kaksikerroksiseen kivirakennukseen. Kirkkotila on ollut pitkänomainen holvattu sali. Tila oli kapea, pituutta sillä oli kymmenen ja leveyttä kuusi metriä. Ikonostaasi oli kolmikerroksinen ja siihen kuului yhteensä 25 ikonia. Tilan kapeudesta johtuen ikonostaasissa oli kuninkaanovien lisäksi vain pohjoinen sivuovi. Pyhän pöydän ja uhripöydän yläpuolella oli neljän pylvään kannattama paldakiinikatos. Tämä on harvinaista, kun otetaan huomioon paikka ja Savonlinnan kirkollinen asema. Yleensä katoksia on vain hiippakuntien isoissa katedraaleissa.Tällaisia on esimerkiksiPietarin Iisakinkirkossa ja Aleksanteri Nevskin luostarin Pyhän Kolminaisuuden kirkossa.

Olavinlinnan kirkko pyhitettiin Pyhien Sakariaan ja Elisabetin muistolle. Kirkko toimi Olavinlinnassa vuoteen 1840 saakka, jonka jälkeen palvelukset siirtyivät mantereelle rakennettuun tsasounaan. Linnoituksen lakkauttamisen jälkeen vuonna 1809 sotaväen määrä supistui ja linnassa olevan kirkon käyttö väheni. Savonlinnaan alettiin vuonna 1844 rakentaa arkkitehti L. T. J. Viskontin suunnittelemaa puista seurakuntakirkkoa. Se vihittiin käyttöön 4.6.1846 ja pyhitettiin edelleen Pyhille Sakarialle ja Elisabetille.

Lappeenranta

Vladimirin rykmentti asettautui Lappeenrantaan vuonna 1743. Linnoitukseen rakennettiin sitä varten vuonna 1744 puinen kirkko, joka pyhitettiin Jumalansynnyttäjän Neitsyt Marian suojelukselle eli Pokrovalle. Keisarinna Elisabet (1709–1762) lahjoitti kirkolle esineistön ja kirkonkellot. Huonokuntoiseksi päässyt puukirkko purettiin ja tilalle rakennettiin vuonna 1785 isompi kivikirkko, jota paikallinen sotaväki sekä kaupunkiin muuttaneet ortodoksit käyttivät.

Taavetin linnoitus

Taavettiin perustettiin rajalinnoitus, jonka suunnitelman keisarinna Katariina II vahvisti 7.7.1773, Daavid Tessalonikalaisen muistopäivänä, jonka mukaan linnoitus nimettiin. Ensimmäisen rakennusvaiheen aikana vuosina 1773–1781 linnoitukseen rakennettiin varsinaiset majoitustilat 3 000 sotilaalle ja puinen ortodoksinen kirkko, joka pyhitettiin Daavid Tessalonikalaisen muistolle. Toinen rakennusvaihe ajoittuu vuosille 1792–1796, jolloin linnoitusta korjattiin ja kunnostettiin. Tällöin puinen kirkko purettiin ja paikalle rakennettiin uusi tiilinen kirkko, joka valmistui vuonna 1797. Kirkko sijaitsi sisälinnoituksessa nykyisen Utti-Lappeenranta-tien varrella. Rakennus oli pitkänomainen ja kellotornissa kolme kelloa. Ikonostaasi oli vaatimaton kokoontaitettava. Alttari pyhitettiin edelleen Daavid Tessalonikalaisen muistolle. Linnoitus lakkautettiin vuonna 1803, jolloin myös kirkollinen toiminta päättyi. Vuonna 1829 Taavetista tuotiin Helsinkiin vuonna 1827rakennettuun Pyhän Kolminaisuuden kirkkoon suurin osa linnoituksen kirkon irtaimistosta, muun muassa kolme kelloa. Lisäksi tuotiin vuonna 1771 Moskovassa painettu evankeliumikirja ja Daavid Tessalonikalaisen ikoni, joka on päällystetty hopeariisalla. Ikonostaasi vietiin ensin armeijan kirkollisten esineiden varastoon Viaporiin, josta se myöhemmin sijoitettiin Keisarillisen palatsin kotikirkkoon vuonna 1843. Taavetin linnoituksen kirkko purettiin vuonna 1830. Kirkosta on jäljellä vain pieni osa kivijalkaa.

Hamina

Turun rauhassa vuonna 1743 Venäjän ja Ruotsin väliseksi rajaksi tuli Kymijoki.Ensimmäinen sotilaskirkko tiedetään rakennetunkeisarinna Elisabetin aikana vuonna 1743. Kirkon alttari oli pyhitetty apostolien Pietarille ja Paavalille 25.12 1743. Kirkko purettiin noin viidenkymmenen vuoden kuluttua huonokuntoisena. Haminaan oli rakennettu toinenkin puukirkko 1744 Viipurin portin läheisyyteen. Uuden rakennetun kirkon arkkitehtuuri edusti varhaista venäläistä barokkia, jossa selkeys, koristelun vaatimattomuus ja klassiset elementit näkyvät. Oletetaaankirkon kirkon rakennetun arkkitehti Domenico Trezzinin laatimien mallipiirustusten perusteella. Alttari oli pyhitetty apostoleille Pietarille ja Paavalille. Kirkko purettiin vuonna 1783. Uusi puinen kirkko rakennettiin entisen paikalle vuonna 1785 keisarillisen Venäjän varoilla. Myös uusi kirkko omistettiin apostoleille Pietarille ja Paavalille. Kirkko noudatti arkkitehtuuriltaan purettua kirkkoa. Uusi pyhäkkö oli huolella tehty ja sen sisustus oli arvokas. Vuonna 1799 kirkon hallinta ja omaisuus siirrettiin sotilashallinnolta Pietarin hiippakunnan alaisuuteen. Kirkossa ei ollut lämmityslaitteita, joten talvisin jouduttiin palvelukset pitämään muualla. Kirkon yhteyteen rakennettiin vuonna 1806 pieni talvikirkko. Sen alttari pyhitettiin Pyhälle Nikolaokselle. Puukirkko kärsi Haminan palossa vaurioita vuonna 1821. Korjaustöitä varten hiippakunta myönsi vuonna 1826 14 000 ruplaa avustusta korjauksiin. Jumalanpalvelukset siirrettiin kuitenkin maistraatin juhlasaliin vuonna 1829. Puinen kirkkorakennus päätettiin purkaa vuonna 1831.

Lisäksi Haminassa tiedetään olleen yksi rykmentin kirkko, joka oli rakennettu kaupunkiin tulleelle Rjasanin rykmentille vuonna 1770. Myöhemmin tämä kirkko luovutettiin Nevan rykmentin käyttöön. kirkko on jäänyt vuoden 1809 jälkeen tyhjilleen ja kärsi kaupungin palossa vuonna 1821, jonka jälkeen se purettiin vuonna 1826.

Ruotsulan vartioasema

Venäläiset rakensivat Turun rauhan jälkeen Ruotsulan vartioasemanetuvarustuksena Kymijoen rantaan, kohtaan, jossa oli Kymijoen ylimeno. Paikalle rakennettiin pieni linnoitusvarustus, johon kuului kasarmi ja tsasouna. Tiedossa ei ole mille tsasouna oli pyhitetty. Vuodesta 1770 lähtien oli vartiopaikkaa hallinnut Donin kasakkaosasto. Paikka toimi vuoteen 1809 saakka, jonka jälkeen raja siirtyi lähemmäksi Pietaria.

Kyminlinna

Kymijoen läntisen ja itäisen haaran väliin perustettiin vuonna 1791 tähtilinnoitus, josta käytettiin nimeä Kyminlinna. Linnoituksen sisälle rakennettiin puisia kasarmeja. Puinen tsasouna rakennettiin vuonna 1795 ja pyhitettiin Pyhälle Aleksanteri Nevskille. Linnoituksen suunnittelija ja rakennustöiden johtaja kenraali Aleksandr Suvorov (1729–1800) kustansi tsasounan rakentamisen ja hankki sinne kirkollisen esineistön. Linnoituksessa toimi hospitaali, jonka yhteydessä oli pieni ortodoksinen kirkko. Alttari pyhitettiin Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen muistolle eli Uspenialle.

Ruotsinsalmi

Ruotsinsalmeen rakennettiin puinen tsasouna vuonna 1792 ja vihittiin käyttöön 13. heinäkuuta samana vuotena. Tämä pieni ja vaatimaton tsasouna pyhitettiin merenkulkijoiden suojelijalle Pyhälle Nikolaokselle. Tsasouna sijaitsi samalla paikalla, mihin myöhemmin vuosina 1799–1801 rakennettiin linnoituksen ortodoksinen kivikirkko.

Kotkansaaren länsiosaan rakennettiin meriväelle vuonna 1796 puinen sairaala, johon sijoitettiin kirkko, joka pyhitettiin Jumalansynnyttäjän Kaikkien murheellisten ilo ikonille. Kirkon toiminta päättyi vuonna 1824 ja esineistö siirrettiin linnoituksen Pyhän Nikolaoksen kivikirkkoon. Lisäksi linnoitukseen rakennettiin toinenkin meriväen sairaala, jolla oli oma kirkko vuodesta 1796 lähtien. Kirkon alttari pyhitettiin Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumiselle eli Uspenialle. Sairaala lakkautettiin vuonna 1810 ja esineistö siirrettiin linnoituksen kirkkoon.

Ruotsinsalmen linnoituksen kirkko

Ruotsinsalmen merisotilaille esitettiin rakennettavaksi vuonna 1797 uutta kirkkoa. Rakennettavan kirkon arkkitehtinä toimi Jakov Perri. Rakennustyöt aloitettiin vuonna 1799. Arkkitehtuuriltaan kirkko edusti klassismia. Se oli ristikirkko, jossa sakaroiden päädyissä oli pylväiköt. Kirkko valmistui vuonna 1801 ja pyhitettiin lokakuun 14. päivä Pyhälle Nikolaokselle. Kirkon rakennusvaiheessa tapahtuneet virheet aiheuttivat sen, että kirkolle jouduttiin tekemään mittavat korjaustyöt. Tämän johdosta kirkko vihittiin uudelleen joulukuussa 6. päivä vuonna 1809. Vuosina 1801–1854 kirkko oli linnoituksen sotilaiden käytössä. Linnoituksen lakkauttamisen jälkeen kirkko jäi paikallisten venäläisten asukkaiden käyttöön. Kivikirkon vieressä ollut vanha puinen tsasouna purettiin vuonna 1802. Tsasounanirtaimisto siirrettiin kirkkoon.