Kuvia ´´KARJALAN KADONNEET KIRKOT JA TSASOUNAT´´ kirjan julkistamistilaisuudesta 28.4.2022. (Iiriksessa Braile-salissa)

 

Kuvat: Igor Siekkinen

Karjalan kadonneet kirkot -kirja ilmestyy 28.4.2022.
Hinta: 40 € + postikulut.
Tilaukset Timon Puodin kautta.

Töissä Laika-koirani kanssa.

Karjalan kadonneet kirkot ja tsasounat -kirja

Arvoisa lukija! Lähde aikamatkalle menetetyn Karjalan kadonneiden kirkkojen ja tsasounien vaiheisiin. Kirja johdattaa lukijan Karjalan ortodoksisten seurakuntien kirkkojen ja lukuisten tsasounien historiaan sanoin ja kuvin. Kirjassa kuljetaan vuosisatojen läpi aina vuoteen 1944.

Karjalan vanhin henki- ja verokirja on vuodelta 1500. Tällöin laadittiin Novgorodin Vatjan viidenneksen Karjalan asutuksesta veroluettelo, jossa verot määriteltiin maksettavaksi Moskovan suurruhtinaalle. Tällöin pogostoja eli kirkkopitäjiä oli seitsemän, joissa 29 kappelikirkkoa.

1500- ja 1600 luvuilla käytiin useita sotia Ruotsin ja Venäjän välillä. Monien sotien myötä kirkot poltettiin ja kreikanuskoiset Karjalaiset joutuivat usein pakenemaan sotia Venäjälle. Aina kuitenkin kirkot rakennettiin sotien jälkeen uudelleen ja uudelleen. Luterilaisen kirkon voimakas vaikutus ja toiminta näkyi Karjalassa 1600- ja 1700- luvun alussa. Uudenkaupungin rauhan jälkeen 1721 olot tasaantuivat Karjalassa. Kirkkojen rakentaminen aktivoitui ja seurakuntien toiminta vakiintui 1700- luvun lopulta aina 1900 luvun puoliväliin saakka. Vanhoja huonokuntoisia kirkkoja purettiin, tulipalot tuhosivat useita ja viimesotien seurauksena kirkot vaurioituivat pahoin tai tuhoutuivat täydellisesti.

Kirjan laaja kuvitus ja ennen julkaisemattomat piirustukset kertovat menetetyn Karjalan monimuotoisesta rakennus- ja kulttuuriperinnöstä. Kirjassa esitellään Karjalan kauniit kirkot ja tsasounat, niiden kansanomaista puuarkkitehtuuria. Tsasounia rakennettiin eniten Rajakarjalaan. Yleensä ne oli rakennettu kylän keskelle tai kalmistojen läheisyyteen, useasti myös järven rannalle tai kalmistosaareen. Vuoden 1918 jälkeen tsasounat muuttuivat rukoushuoneiksi ja uusia rakennettiin etupäässä rajakarjalan kyliin. Suurin osa tsasounista ja rukoushuoneista tuhoutui viime sotien aikana. Ehjäksi jääneet tai sodassa vaurioituneet tsasounat purettiin ja hirret käytettiin paikallisten asukkaiden tarpeisiin. Muutama tsasouna muutettiin neuvostovallan aikana kylän klubitaloksi, poistamalla niistä kirkolliset symbolit. Vanhojen tsasounien läheisyydessä olleet kalmistot ovat osin vielä löydettävissä, eräitä jopa 1500-luvulta, näistä monet ja sitä nuoremmatkin ovat kadonneet.

Matkamme kulkee ikivanhoja Karjalan polkuja pitkin kalmistojen kautta kylien tsasounilta kohti pogostan kirkkoja. Teksti kertoo kirkkojen rakentamisesta, vihkimisistä, lahjoittajista ja korjauksista. Mukaan on koottu uutisia lehdistä, joissa kerrotaan kirkkoja kohdanneista tulipaloista, varkauksista ja ilkivallasta. Ehkä eniten mielenkiintoa herättää 1800-luvulla rakennetut kirkot. Näistä voidaan mainita Salmin, Suistamon, Käkisalmen, Terijoen ja Viipurin näyttävät kirkot. Edellä mainituista Salmin kirkon vaiheet ovat mielenkiintoisimmat, koska kirkon arkkitehdistä ei ole varmuutta, eikä piirustuksia ole etsinnöistä huolimatta löytynyt edes Venäjän arkistoista. Myöskään Käkisalmen 1847 ja Terijoen 1915 rakennettujen kirkkojen piirustukset ovat kadonneet. Kannakselle rakennettiin runsaasti pietarilaisten mesenaattien ja kauppiaiden lahjaksi rakennuttamia kirkkoja 1900 luvun molemmin puolin. Näihin lahjoittajat rakennuttivat itselleen tai puolisolleen kirkon yhteyteen hautaholvin. Näiden kirkkojen arkkitehteinä oli tunnettuja venäläisiä arkkitehtejä ja akateemikkoja. Heistä ja heidän suunnittelemistaan kirkoista ja piirustuksista löytyy tietoa teoksesta.

Kirkkoihin hankituista kelloista tiedetään niiden määrä ja kuinka paljon niitä tuhoutui sotien aikana. Kirjaan on koottu tietoa Venäjän kellovalimoista, valajamestareista aina 1500 luvulta lähtien. Näistä tiedetään kellojen tilaaja, mihin kirkkoon, kellojen painot ja määrät. Lisäksi teokseen on koottu tietoa antiminssin historiasta, vanhoista antiminsseistä, joita oli säilynyt seurakunnissa ja luostareissa. Näitä saatiin pelastettua karjalan kirkoista. Ortodoksisen Kirkkomuseon Riisan kokoelmissa on säilynyt merkittävä määrä, joista osa esitellään kirjassa. Karjalassa tuhoutui sotien seurauksena myös toisen kansankirkkomme temppeleitä, näistä kirkoista on kerrottu lyhyt historia.

Yhteenvetona teoksessa on tiedot Karjalan pappien ja tiekkojen määrästä 1500 ja 1600 luvulta. Karjalan ensimmäisenä piispana oli vuodesta 1595 Käkisalmen ja Pähkinälinnan piispa Silvester, jonka piispan istuin sijaitsi Käkisalmen Ylösnousemisen kirkossa. Tästä eteenpäin piispat vaihtuivat. Novgorodin arkkipiispa, myöhemmin metropoliitta hoiti Karjalan piispan tehtäviä tai hänen alaisuudessaan toimi apulaispiispa eli vikarina. Hän saattoi hoitaa tehtävää toisesta hiippakunnasta käsin. Vuosina 1721-1742 Käkisalmen piispan tehtäviä hoiti tähän arkkipiispan nimittämä arkkimandriitta eri luostareista. Tiedot Käkisalmen ja Laatokan piispoista alkavat vuodesta 1742 ja päättyvät vuoteen 1923 arkkipiispa Hermanniin.

Karjalan kadonneet kirkot ja tsasounat -kirjan tiedot perustuvat arkisto, kirjallisuus ja sanomalehti aineistoon. Mukana on ennen julkaisematonta materiaalia Venäjän arkistoista, jotka koskevat seitsemää kirkkoa, käsittäen asiakirjoja, raportteja, kalusteluetteloita ja piirustuksia. Kirjaa varten on tehty laajaa tutkimus- ja selvitystyötä, joka on kestänyt lähes neljä vuotta. Syynä tähän on aineiston laajuus, arkistojen hajanaisuus ja Venäjän arkistoista löytyneet asiakirjat. Kirja käsittää 173 kirkon, 164 tsasounan ja 109 kalmiston tai hautausmaan vaiheet. Laajan aineiston läpikäymiseen ja kaiken tiedon käsittelyyn on kulunut 8 500 työtuntia.

Kyseessä oleva teos on ensimmäinen laajasti Karjalan kirkkoja ja tsasounia käsittelevä kirja, joka täydentää aiemmin julkaistuja Karjalan kirkkoja koskevaa kirjallisuutta.

Karjalan ortodoksi kirkkojen tutkimustyö on ollut erittäin mielenkiintoinen projekti.

 

Esitän Lämpimät kiitokset kaikille minua avustaneille arkistoille, kirjastoille, museoille, seurakunnille ja yksittäisille henkilöille saamastani avusta ja aineiston etsimisessä.

Erityiset kiitokset: Kansalliskirjaston ja Slaavilaisen kirjaston henkilökunnalle. Kiitokset Kansallisarkiston, Museoviraston asiantuntijoille. Kiitos seuraaville tahoille: Karjalan Sivistys seuran, Suomen sukututkimus seuran, Suomen kirjallisuuden seuran, Karjalaliiton ja Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirjastolle. Kiitos Ortodoksisen kirkkomuseo Riisan asiantuntijoille. Kiitos Opetus ja kulttuuriministeriölle Taike-apurahasta, kiitos Helsingin metropoliitta säätiölle ja Karjalan eri säätiöille minulle myönnetyistä apurhoista. Taloudellisella tuella on tärkeä merkitys tutkimustyössä ja sen saattaminen kirjalliseen muotoon. Suomen Tietokirjailijat ry:n osoittama myönteinen tuki kannusti kirjoittamaan tätä vaativaa tietokirjaa. Kohdistan kiitokset kaikille Karjalan pitäjäseurojen facebook ryhmien aktiiveille asiantuntijoille, joilta on saatu arvokasta muistitietoa kirjallisen aineiston tueksi.

Kiitos arkkipiispa Leolle ja emeritus piispa Ambrosiukselle heidän suosituksistaan. Kiitokset minua tutkimustyössä avustaneille henkilökohtaisille avustajilleni. Henkilökohtainen kiitos Karjala-tietoniekoille Leo Miralalle, Heikki Jeroselle ja Ari Luukkaselle.

 

Timo Lehtonen

Tietokirjailija

Tunnuslause

Vale, mi amice, ego quoque valeo! - Voi hyvin ystäväni, minä myöskin voin hyvin!

Pyhiinvaellus Athosvuorelle

Kuva: Timo Lehtonen Pyhittäjä Gregorioksen luostarissa. (Kuva: Jura Jukola)

Alidiakoni Timo Lehtonen teki lokakuussa 2018 pyhiinvaelluksen Athosvuorelle. Hän kertoi kokemuksistaan Myllypuron kappelissa (Jauhokuja 3 B 2) keskiviikkona 9. tammikuuta 2019 kello 17 alkavan rukouspalveluksen jälkeen.

Huomionosoitus

Kuva: Apurahojen saajat. (Kuva: Jura Jukola)

Helsingin Metropoliittakunnan Säätiön apurahat jaettiin Kulttuurikeskus Sofiassa 26. huhtikuuta 2018. Apurahani myönnettiin Karjalan kadonneet kirkot -kirjan tekemiseen. Allekirjoittanutta muistettiin myös vuosittain jaettavalla tunnustusstipendillä pitkäaikaisesta työstä ortodoksisen kulttuurin hyväksi.

Viron apostoliset kirkot

”Viron apostoliset kirkot - Rovasti August Kaljukosken matkassa” on ensimmäinen suomenkielinen kuva- ja tietoteos eteläisen naapurimaamme ortodoksisista kirkoista. Rovasti August Kaljukosk (1921-2003) toimi 16 vuotta pappina Setumaalla, joka kuuluu Tarton ja Narvan ohella Viron vanhimpiin ortodoksialueisiin. Kirjan kulmakivenä ovat hänen keräämänsä kuvat ja tiedot, joita tekijä on täydentänyt lähdekirjallisuudella.

Aineiston työstäminen on ollut haastavaa, sillä vanhat kuvat ja käsinkirjoitetut muistiinpanot ovat vaatineet huolellista tulkintaa. Viron apostolisista kirkoista kirjoitettaessa historian pyörteet ovat vieneet mukanaan: ortodoksisen uskon leviäminen ja juurtuminen Baltiaan, kirkkorakennusten arkkitehtuurin kehitys ja seurakuntien kirjavat kohtalot ovat ruokkineet tekijän mielikuvitusta. Kirja on tekijän toinen kirkkoihin liittyvä merkittävä teos.

Sotilaskirkkojen läsnäolo on nähtävissä Virossakin, mutta ei ehkä yhtä vahvana kuin Suomessa, missä ortodoksisuuden kerrostumat ovat kuitenkin nuorempia. Toisessa maailmansodassa ja sen jälkeen katosi 80 prosenttia Viron kirkoista, kun mukaan lasketaan myös luterilaiset pyhäköt. Kadonneet kirkot on vihdoin nostettu unohduksesta tietoteoksen sivuille.

Kirjan työstäminen on vaatinut näkövammaiselta tekijältä ulkopuoliseen apuun tukeutumista kuvien selvittelytyön ja materiaalin läpikäymisen osalta. Hän on käynyt yli kolmekymmentä kertaa Virossa ja tutustunut maan kirkkoihin rovasti Kaljukosken opastamana. Kirja on kiitos ja kunnianosoitus tietoviisaalle rovasti August Kaljukoskelle, joka tunnettiin kävelevänä kirkon ensyklopediana. Hänen jalanjälkensä johdattavat Viron apostolisen kirkon historiaan.

Vaienneet kellot

Kuva: Vaienneet kellot -kirja ilmestyi tammikuussa 2016.

Vaienneet kellot -tietoteos ilmestyi tammikuussa 2016. Kyseessä on ensimmäinen yhtenäinen julkaisu, joka kertoo autonomian ajan ortodoksisista sotilaskirkoista.

Torniosta Ahvenanmaalle rakennetut ortodoksiset sotilaskirkot ovat erottamaton osa maamme paikallishistoriaa. Kirjassa on runsaasti valokuvia ja kirkkojen piirustuksia.

Tietoteoksen tekijä, helsinkiläinen Timo Lehtonen, on tutkinut ortodoksisia sotilaskirkkoja vuodesta 1983 lähtien ja kirjoittanut niistä useita artikkeleita ja kirjoja.

Tutkimustyöstä on ollut hyötyä myös museoille, jotka ovat saaneet arvokasta tietoa ortodoksisten sotilaskirkkojen vaiheista. Kirjan pääasiallisina lähteinä ovat olleet venäläiset sotilasasiakirjat ja piirustukset.

Tällä hetkellä teos on loppuunmyyty.

Ajankohtaista

Kuva: Illallinen pimeässä on suosittu elämyslahja.

Illallinen pimeässä

Illalliset pimeässä ovat toistaiseksi päättyneet. Mikäli ne jatkuvat, ne toteutetaan ilman isäntää.

Sanakartat

Sanakarttoja valmistetaan näkövammaisille Perillemeni-työryhmän kanssa. Niitä ovat tilanneet Helsingin kaupunki ja muut julkiset yhteisöt. Sanakarttojen avulla näkövammainen pystyy hahmottamaan reitin kohteeseen. Tutustu oheisen linkin kautta Musiikkitalon sanakarttaan.

Esitelmät

Tutkija Timo Lehtonen esitelmöi mielellään erikoisaiheestaan, ortodoksisista sotilaskirkoista autonomian ajan Suomessa. Esitelmä sopii esimerkiksi museoille, kirjastoille, seurakunnille ja kulttuurijärjestöille. Tunnin esitelmän voi tilata kotisivujen kautta. Lisäksi hän pitää alustuksia näkövammaisuudesta ja opaskoirien toiminnasta. Ohessa lista esitelmistä:

  • Hämeenlinnan ortodoksinen seurakunta 19.11.2019
  • Länsimäen kirkko 5.9.2019
  • Myllypuron kappeli 19.1.2019
  • Tapiolan ortodoksinen kirkko 17.10.2018
  • Helsingin ortodoksinen seurakunta 20.9.2018
  • Kulttuurikeskus Sofia 26.4.2018
  • Hyrylän näkövammaisten kerho 7.3.2018
  • Myllypuron ortodoksinen kappeli 20.1.2018
  • Helsingin ortodoksinen seurakunta 18.9.2017
  • Lahden kaupunginkirjasto 16.5.2017
  • Hyrylän näkövammaisten kerho 5.4.2017
  • Helsingin ortodoksinen seurakunta 30.3.2017
  • Hämeenlinnan ortodoksinen seurakunta 7.3.2017
  • Myllypuron ortodoksinen kappeli 30.11.2016
  • Myllypuron ortodoksinen kappeli 16.11.2016
  • Kankaanpään kuntoutuskeskus 29.8.2016
  • Tuusulan pääkirjasto 24.5.2016
  • Lahden Hennala Klubi 20.5.2016
  • Vuosaaren kirjasto 12.5.2016
  • Helsingin ortodoksinen seurakunta 11.5.2016
  • HUN ry:n kokous Pengertuvalla 22.3.2016
  • Invalidiyhdistyksen asukasilta 14.3.2016
  • Iiriksen Historiaklubi 3.2.2016
  • Iiriksen kirjanjulkistus 18.1.2016
  • Hämeenlinnan maakunta-arkisto 22.10.2015

Ylläpito

Päivitetty: 21.kesäkuuta 2022

Yhteydenotto ja palaute: timo.v.lehtonen@gmail.com / 040-5203177 (Timo Lehtonen)

Kävijälaskuri sivun oikeassa alareunassa.

Webmaster: Igor Siekkinen